Vieraile Elämys Ämmin nettisivuilla

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Andalusialaiset pikkujoulut


Terveiset pikkujouluista!
Eikä mistä tahansa pikkujouluista,
vaan oikein kaksipäiväisistä andalusialaisista pikkujouluista!


Tykkäämme kovasti järjestää pirskeitä,
ja mitä erikoisempi teema, sen parempi.
Tälläkään kertaa emme menneet siitä mistä aita on matalin, vaan kinkun, laatikkojen ja joulutorttujen sijaan päätimme järjestää kahtena peräkkäisenä iltana kahdelle eri porukalle iloiset illanistujaiset.



Andalusialaisesta ruuasta tiesimme etukäteen kaksi asiaa:  espanjalaiset viinit ovat erinomaisia ja Andalusiassa kokoonnutaan tuntikausiksi lounaille viinin virratessa ja laulun raikuessa.


Menumme oli seuraavanlainen:

Alkuruoka:

Tapakset & Cava:
Oliivit, Jamon Serrano, chorizo,
hunajameloni, suolakurkku, jalopeno,
suolamanteli, pähkinät, vuohen- ja manchegojuustoa, marinoidut valkosipulinkynnet,
kirsikkatomaatit, sekä patonkia & oliiviöljyä.


Pääruoka (12 hengelle)

Paella ja espanjalainen Raimat tai San Miguel:
6 rkl oliiviöljyä
2 punasipulia
5 valkosipulinkynttä
1 pkt Helsingin makkaratehtaan Chorizo-makkaraa
1 pkt Helsingin makkaratehtaan Lammas Merquezia
500 g kalkkunan rintafileetä
2 pss pakastekatkarapuja
2 paprikaa (punainen ja keltainen)
1 parsakaali
1 kg arborioriisiä
5 dl pakasteherneitä
8 dl kuivaa valkoviiniä
3-4 l kuumaa kasvislientä
suolaa, mustapippuria, kurkumaa, savumaustetta
Tarjoiluun persiljaa ja sitruunalohkoja


Leikkaa rintafileet, chorizot ja lammasmakkara lohkoiksi, ripottele suolaa fileiden päälle. Kuumenna öljy ja ruskista hieman kalkkunalohkoja. Lisää makkarat ja kuullota. Siirrä ainekset pois pannulta.  Kuullota sipulia ja valkosipulia minuutin verran, lisää kuutioidut paprikat ja parsakaali. Lisää kurkuma, mustapippuri, savumauste ja riisi. Sekoittele. Kun riisit ovat läpikuultavia, lisää valkoviini, kalkkunat ja makkarat.
Kaada pannu täyteen kasvislientä ja anna muhia sekoittamatta 20 minuuttia. Lisää nestettä, mikäli näyttää kuivalta.
20 minuutin päästä sekoita mukaan herneet ja sulatetut katkaravut, anna muhia hetki. Päälle persiljasilppua ja sitruunalohkoja.  Pannu pois liedeltä ja vieraat pöytään...
Iloinen illallinen voi alkaa...




Jälkiruuaksi tarjosimme:

Mojito juustokakkua, kahvia ja Veteranoa.

Kakkuohjeen muokkasin gluteiinittomaksi  korvaamalla täytekeksit gluteiinittomilla suklaakekseillä ja ruokalusikallisella minttulikööriä.
Kakun ohjeen löydät täältä.




Meillä oli ihan yhtä hauskaa kuin olisimme
tanssineen flamencoa Andalusian yössä.

Kiitos vieraille!

t. S & T

lauantai 28. marraskuuta 2015

Pikkujoulutunnelmissa


Hupsheijaa, eletään jo pikkujoulua!
Eilen  tuntui todella hyvälle kaivaa esiin
kynttilät, pukit ja possut.
Nyt saatiin vähän väriä ja valoa näihin
pimeisiin marraskuun viimeisiin päiviin.

Varma joulun merkki täällä Sauvossa
on puutarhan Panun keittämä riisipuuro.
Itsekin olin aamulla ensimmäisten joukossa
puurojonossa, ja kyllä jälleen kannatti.
Tämä puuro ei ole painonvartijoiden-versio,
mutta näin hyvää toista, saa todellakin hakea.


Panun Riisipuuro
2 dl vettä
1 rkl voita
1 L tinkimaitoa 
2 dl puuroriisiä
suolaa
kermaa ja voita



Kiehauta vesi ja voi paksupohjaisessa kattilassa. Lisää riisit ja anna kiehahtaa niin että vesi on imeytynyt riiseihin. Sekoita välillä. Lisää tinkimaitoa pienissä erissä ja sekoittele puulastalla. Anna hautua kypsäksi n. 45 min. Mausta suolalla. Ohenna voilla ja kermalla.

  

Tämä Laulava kukkakauppias on koko kylän suosikkipoika:
Hän kasvattaa kauniimmat kukat,
takaa erinomaisen palvelun ja
ja laulaa parhaimmat laulut.
Ellei muuta asiaa Sauvon suuntaan ole,
niin Kankaanrannan puutarha kyllä riittää 
hyvin syyksi  tänne suunnalle tulemiseen.

Mukavaa pikkujoulua sinulle!

T. Sanna 

Ps. Tontut liikkuvat jo...



keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Sieniherkkuja



Mukavaa jos saisimme lunta  ja tämä pitkä pimeä syksy muuttuisi vaaleksi pumpuliksi.
Sienikausi jatkuu ja paikkapaikoin
 voi edelleen noukkia suppilovalveroita. 
Mikäli sää pysyy samanlaisena, 
saattaa tuoreita sieniä saada joulupöytään tuoreeltaan.
Ja jos ei muualta, niin pakkasen perukoilta ainakin.


Suppilovalvero on aromikas ruokasieni,
joka sisältää runsaasti D-vitamiinia.
Tämä myöhäissyksyn aarre on  maukas, 
voimakas ja muuntuu moneksi.
 Ja vaikkei aina satoa saisikaan, metsään kannattaa aina lähteä kävelemään.
 Sillä se virkistää, edistää terveyttä ja onnellisuutta.

Alla pari lempireseptiäni:


Suppilo-ohratto

2 dl kokonaisia ohrasuurimoita
12 dl kasvislientä
1 litra tuoreita suppilovahveroita
1 punasipuli
2 porkkanaa
muutama ruusukaali
kourallinen suolapähkinöitä
voita paistamiseen ja maustamiseen
suolaa, pippuria ja timjamia

Keitä kasvisliemi, perkaa, pieni ja  paista suppiloista nesteet pois. Siirrä sienet sivuun. Kuullota ohrasuurimot voissa, lisää pilkottu punasipuli, ruusukaalit, tikkuporkkanat ja sienet. Lisää kasvislientä hiljalleen sekaan. Kypsennä n. 30 minuuttia. Mausta ohratto suolalla, pippurilla ja timjamilla. Lisää vielä ennen tarjoilua voinokara ja kourallinen suolapähkinöitä.


Toinen minulle rakas sieniresepti on

Konjakkinen suppilovahverokeitto

2 litraa sieniä
2 isoa sipulia
paketti pekonikuutioita
Liemi:
2 litraa vettä
2 rkl vehnäjauhoja
fondia
muutama viherpippuri
kirveliä, suolaa ja persiljaa
paketti koskenlaskija voimakasta
tilkka konjakkia

Perkaa ja hienonna sienet. Paista kunnes neste on haihtunut.
Lisää voi ja hienonnetut sipulit ja pekonit. Kuullota.
Lisää jauhot, sekoita, lisää vesi, fondi ja sulatejuusto.
Keitä kymmenisen minuuttia ja mausta.
Lopuksi kaada mukaan tilkkanen hyvää konjakkia ja
päälle persiljasilppua.
Nauti tuoreen leivän ja kuohuviinin kera.


Luonto kannattaa tuoda osaksi arkea varsinkin nyt kun on pimeä aika. 
Valitsemalla ruokapöytään mahdollisimman luonnonmukaisia raaka-aineita.
 Liikkua ulkona, kävellä metsässä,
 juosta tai uida tunturipurossa.
Tai sitten kokeilla jotain uutta:
 geokätköilyä tai ratsastusta.

Aina kannattaa panostaa henkiseen hyvinvointiin, onnellisuuteen ja hyvään unirytmiin.


t. Sanna

maanantai 23. marraskuuta 2015

Laukkamakkara - makuelämys vailla vertaa

Laukkamakkara on minulle ihmeellinen asia:
lapsuuden inhokki,
joka myöhemmin muuttui rakkaudeksi ja 
avasi samalla tien lähiruuan rikkaaseen
 ja runsaaseen maailmaan.

Kirjoittaessani vielä "Puolivihreää elämää"-blogia,
 laukkamakkarapostaukseni on ollut kaiken aikaa
luetuin kirjoitukseni.


Aloittaessani muutama vuosi sitten
 Perniön Lihan palveluksessa,
 minulla oli vahvat ja varmat mielipiteet siitä,
mikä on hyvää ja mikä ei...
kuten monissa muissakin asioissa,
 olen saanut syödä sanani
 ja laukkamakkarat sen mukana.


Tämä vanha länsisuomalainen perinneruoka
sisältää ryynejä tai perunaa, 
sian- ja naudanlihaa, sekä sipulia, suolaa ja pippuria.
Nimi tulee suolavedestä eli laukasta,
jossa makkarat ennen säilytettiin.
Perunalaukka on gluteiiniton ja maidoton,
eikä se sisällä lainkaan lisäaineita.


Laukkamakkaraa on valmistettu Perniön Lihassa yhtäjaksoisesti 85 vuotta, 
kesällä pidetään raakamamakkaroiden kanssa taukoa,
muina aikoina sitä valmistetaan maanantaisin 
ja se on kaupoissa alkuviikosta.





Laukkamakkara valmistetaan uunissa:
se pistellään varovasti haarukalla,
vuoan pohjalle vähän vettä
 ja uuniin 180 astetta n. 30 min.

Tai vaihtoehtoisesti haudutellaan
 pienessä lämmössä valurautapannussa,
kullankeltaisessa voissa sipulirenkaiden kera.


On suuri ilo olla mukana tässä 
vuosikymmenten ketjussa,
 valmistaen ja vieden eteenpäin lähiruoan ilosanomaa, 
korkeaa osaamista, laadukkaita raaka-aineita ja käsityötä.
.

Liha-alalla pieni on paitsi kaunista,
myös maukasta - ellei jopa maukkainta...

t. Sanna



keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Tein sulle kotiviilin


Meillä maalla on oikeasti ihan valtavan mukavaa...
jonakin päivänä nostamme puutarhatuolit traktorin peräkärrylle ja kiipeämme kyytiin isolla joukolla.


Sitten hiljaa körötellään lähitilalle lehmiä katsomaan.


Retken kohokohta kuitenkin on se,
 jos yön aikana on syntynyt pieni vasikka,
joka horjuen kiipeää jaloilleen ja
sitä päästään tuttipullolla syöttämään.

Ja kun kotiin viemisinä on ämpärillinen vastalypsettyä
lämmintä lehmän maitoa, olen aivan "ylitäynnä kiitollisuutta".

Maidosta teen  herkullista ja terveellistä  viiliä tai jogurttia.
Sillä saan ohrapuuron, kalakeiton ja perunamuusin maistumaan taivaallisen hyvältä.



Viili (1 annos)
1 rkl viiliä
2 dl vastalypsettyä maitoa
Sekoita maito ja viilin siemen. Laita viili tekeytymään lämpimään paikkaan vuorokaudeksi.
Siirrä kylmään ja tarjoa marjojen ja myslin kera.

Jogurtti (5 annosta):
1 l vastalypsettyä maitoa
0,5 dl luonnon jugurttia
Lämmitä maito 70 asteiseksi ja jäähdytä sitten kädenlämpöiseksi. Kaada jogurtti ja maito kulhoon, sekoita ja jätä hapantumaan lämpimään paikkaan vuorokaudeksi. Siirrä valmis jogurtti jääkaappiin. Säilyy n. 5 vuorokautta. 
Tarjoa marjojen kera tai surauta jogurtista voimaa antava smoothie...


Aamiaissmoothie:
1 dl mustikoita
1 dl maustamatonta joguttia (ohje yllä)
1 raaka kananmuna
1 banaani
0,5 dl siemensekoitusta
2 rkl kuivattua hortaa
2 dl raakamaitoa
Laita kaikki ainekset blenderiin ja surauta tasaiseksi.



Tilamaidosta puhutaan tällä hetkellä paljon.
Se saa keskustelun kuumenemaan niin kuluttajien, tuottajien, meijerien kuin vähittäiskaupankin piirissä.
Erityisesti terveysviranomaiset jarruttelevat tätä "kaipuuta juurille"-trendiä koska tilamaitoa ole pastöroitu ja näin ollen saattaa sisältää yersinia-, listeria- tai ECEC-bakteereja.
On kuitenkin hyvä muistaa, että Suomessa tuotetaan Euroopan puhtainta ja laadukkainta maitoa. Säädökset ovat maailman tiukempia.



Olen käyttänyt tilamaitoa kahden vuoden ajan ja  uskon, että raakamaidon maitohappobakteerit parantavat vastustukykyä. Tilatankissa meillä on täydellinen, maukas ja puhdas tuote. 
Kuluttajan kannalta tärkeänä asiana pidän kylmäketjun katkeamattomuudesta huolehtimisen.Huono käsittely ja väärät säilytyslämpötilat saattavat muuttaa maidon, kuten muutkin elintarvikkeet bakteeritartuntariskiksi.


Elämme nyt aikaa, jolloin ruoka nostetaan arvoonsa. Puhtaalla ruualla vireys lisääntyy, suolisto voi hyvin, vastustuskyky paranee, väsymys helpottuu ja aivotoiminta virkistyy.
Kyse on pienistä arkipäivän valinnoista, joilla täällä ämmilässä on väliä.
Maito ei ole vain maitoa, vaan se on lähitilan tuote. Jokaisella lehmällä on nimi, niitä voi käydä halailemassa, eikä niitä voi koskaan arvostaa liikaa.
t. Ämmi

maanantai 19. lokakuuta 2015

Tervetuloa Ämmilään!


Hei!
Olet sydämellisesti tervetullut Ämmilään!


Kiva kun löysit meille!

Olet kenties vieraillut aikaisemmassa Puolivihreää Elämää-blogissani, joka käsitteli pääasiassa lähiruokaa, sisustusta ja purjehdusta.
Iloja ja suruja. Positiivisen keski-ikäisen naisen elämää.

Täällä Ämmilässä kokataan luonnossa, kotona ja merellä.

Ollaan isolla tai pienellä porukalla,
perheen, sukulaisten tai ystävien kesken. 

Tärkeintä on, että viihdytään yhdessä ja voidaan hyvin.


Milloin tahansa on hyvä hetki pakata reppu,
kääräistä leivät voipaperiin ja lähteä ulos luontoon.
Sytyttää nuotio ja keittää nokipannukahvit.
Antaa auringon viime säteiden lämmittää poskipäitä ja nauttia  hiljaisuudesta.


Ämmilä on harrastelijakokin retki lähiruuan runsaaseen maailmaan.
Se on paluuta juurille, ympäristöystävällisyyttä, puhtautta ja kosolti hyvää makua.

Jos jokainen meistä käyttäisi yhden euron lisää kuukaudessa Suomessa valmistettuihin ruokiin, synnyttäisi se vuodeksi 1500 uutta työpaikkaa.

Ämmilässä tehdään arjen valintoja,
raaka-aineet tulevat läheltä ympäristöä kunnioittaen ja ylimääräisiä kuljetuksia välttäen.
Reko-lähiruokarengas, tilapuodit ja lähikaupat ovat palveluja, jotka tarjoavat sekä aitoja makuja että työtä oman alueen ihmisille.

Olisin iloinen mikäli lähdet mukaan makumatkalle Ämmilään kanssani!

T. Ämmi